Töissä ovat epäilleet, että teen liikaa töitä sairaslomalla. Kyllä minä lepäänkin ja varaan aikaa toipumiseen! Tässä todisteita perjantaiselta kävelyltä Seurasaaresta:
Kuinkakohan nopeasti hormonilääkityksen sivuvaikutusten voi odottaa alkaa näkyvän? On meinaan ollut aika jännittäviä hetkiä torstaisen aloituksen jälkeen. Tai ei jännittäviä, ennemminkin liikuttavia. Onhan tässä muutenkin ollut tunteet pinnassa, mutta Exemestanin aloituksen jälkeen tunteellisuudellani ei ole ollut mitään rajoja. Olen esimerkiksi itkenyt suihkussa arpeani silitellen. Lauantaina koin henkilökohtaisen itkukohtauskliimaksini. Siinä tuli sellainen keskiluokan ihmissuhdevastoinkäyminen - ja saanko korostaa, että tällä kertaa ei rakkaan mieheni kanssa, mikä yleensä kiihdyttää hyvään itkuun ihan ilman lääkkeitäkin - ja se aiheutti sen, että istuin sohvalla ja itkin suoraa huutoa vartin putkeen. Herran kiitos olin yksin kotona eikä kenenkään muun tarvinnut tästä pikku tällistä kärsiä. Melankolian lisäksi olen alkanut kärsiä öisistä kuumista aalloista. Se mukavasti häiritsee nukkumista.
Poistin repsottavat haavateipit tissittömän puolen arven päältä. Kyllä siinä vielä riittää totuttelua, mutta joka päivä näyttää paremmalta. Saapas nähdä, mitä yllätyksiä toisen puolen haavateippien alta vielä paljastuu, mutta yhäkin olen siihen puoleen varsin tyytyväinen. On niin oman näköinen tissi, että peiliin katsominen ilahduttaa joka kerta. Vähän vähemmän kipeä voisi olla kyllä. Sekin puoli kerää seroomaa, mutta ei niin, että punktiota kannattaisi tehdä. Liikkeellä ollessa tuntemukset eivät häiritse, mutta olisi ihanaa pystyä makaamaan kyljellään ilman hirveää jomotusta. Fysioterapeutin vetreytysjumppa sattuu enemmän sille puolelle, koska tuntuu, että nänni irtoaa. Vaikka no, tietenkin tuntuu, koska se todellakin on leikattu irti ja ommeltu uudelle paikalle. Tissittömänkin puolen jumppa sujuu koko ajan paremmin. Käsivarren imusuonet venyvät ja kainalon ja rinnan kiristys helpottavat vähitellen. Kyllä siitä vielä kalu tulee - ja kalulla tarkoitan kättä, jolla nostetaan vielä puntteja.
Tässä kun on saanut kantaa aika ison kasan rahaa apteekkiin, niin päätin tuhlata vielä sellaiseenkin, mitä ehdottomasti tarvitsen. Nimittäin dosettiin. Hieman on mummo olo, mutta alkoi olla niin paljon pilleripurkkeja pitkin taloa, että ajattelin keskittää esillä olevat lääkkeet kompaktiin pakettiin. Muistinkin varmistusta tarvitaan. Mikä tuli todistettua heti dosettia ensimmäistä kertaa täyttäessäni. Jaoin antibiootteja niin innokkaasti lokeroihin, että unohdin ottaa sen antibiootin, mikä olisi juuri sillä hetkellä pitänyt ottaa. Tarkoitus oli myös aloittaa Exemestan torstaista. Maanantaiaamuna syljeskelin sitten lääkkeitä suustani pöydälle ja noukin sieltä pois sen Exemestanin, mitä ei pitänyt vielä aloittaa. Hirveä vaiva muuten oli kaivaa tiistai- ja keskiviikkoaamun pikkupikkulokeroista ylimääräiset pillerit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti