Oon levulla 10 - ja se kertookin aika paljon viime aikojen tekemisistäni. Lauantaina kävin poistattamassa dreenin ja määräsin lapset töihin automatkan ajaksi, siis keräämään pokepalloja pokestopeilta, joiden ohi ajetaan. Ilman dreeniä olen jaksanut käydä vielä pidemmillä pokelenkeillä. Kiitos Sakari, joka vuonna 1999 oli kymmenvuotias, tuli yökylään ja halusi ehdottomasti katsoa aamulla Pokemonia. Ilman jonkinlaista kosketusta pokemoheihin tämä peli olisi todennäköisesti jäänyt lataamatta.
Tällä viikolla olen myös virkistänyt sosiaalista elämääni eli käynyt kaupungilla kahvittelemassa. Ihotautilääkärilläkin kävin. Ei tullut uusia diagnooseja, mutta sain mukaani reseptejä, joista voin valita, kun seuraavan kerran on tarvis. Tänä aamuna kävin punktiossa. Oli vähän pakko. Paikalle, jossa vielä viikko sitten ei ollut tissiä, oli kasvanut tissinomainen, hölskyvä alue. Viimeinen niitti oli se, että eilen aamulla kävin ostamassa Marks & Spenceriltä proteesiliivit, joiden ympärysmitta oli hieman väljä. Kun iltapäivällä puin ne päälleni, oli ympärysmitta liiankin kireä! Keväällä punktiot olivat ihan läpihuutojuttuja: paksu neula ei tuntunut yhtään missään, koska koko tissi oli aivan puuduksissa. Nyt oli toisin. En pyörtynyt enkä tarvinnut kipulääkitystä, mutta syvähengitys oli ihan paikallaan. Tulipahan kokeiltua, ja tulee varmaan kokeiltua toisenkin kerran, koska verimöhnää kertyi 110 ml.
Päivittäin olen katsonut tissejäni peilistä. Vasen on hyvä. Oikeasti niin hieno. Ihan kuin olisin 20-vuotias jälleen, paitsi ei mulla ollut silloinkaan noin paljon painovoimaa uhmaavia tissejä. Oikealla puolella arpi on aika hurja, mutta oikeastaan sekin puoli on ihan ok. (No okei, siinä arven toisessa päässä on muumioitunut päästäinen. Keskellä lattanaa rintaa on omituinen mötikkä. Sitä lukuun ottamatta se on ok. Mutta enhän mä nyt voi valittaa, että saatana, jätitte tuohon tommosen rotan, jos toinen rinta on hyvin fiksattu ja syöpä on poissa ja tähän todennäköisesti jossakin vaiheessa tulossa vielä uusi rinta. Vai voinko?) Hirveän nopeasti siihenkin tottuu, että ei sitä tissiä enää ole. Vanuproteesin kanssa näytän ihan normaalilta. Paitsi mahasta. Se näyttää jättimäiseltä.
En kyllä ihan ymmärrä tuota pömppöäni, kun olen kuitenkin liikkunut paljon, syönyt suht terveellisesti ja ainakin tällä hetkellä vatsan toimimattomuus on sytoaikaan liittyvää historiaa. Jos se on sitten hormonilääkityksen syytä, että maha ei pienene. Kyllähän yksi Zoladex ja tieto siitä, että huomenna aloitan Exemestanin, noin paljon vaikuttavat, vai mitä? Tai ehkä vatsani kehitti pikaisen suojakalvon Klexane-iskuja vastaan? Onneksi nekin ovat melkein ohi! Opettelin pistämään myös Pokemon-tunnarin ja Whitney Houstonin tahdissa, mutta eipä tuo musiikin vaihtelu tehnyt itse operaatiosta sen miellyttävämpää.
Ps. Otsikko viittaa esim. sellaiseen haastavaan tilanteeseen, että kääntyilevässä autossa yrität saada kiinniä Jynxiä, jolla on kova combat power. 18 palloa meni perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti