Herkkuhetkiä

Nyt on omakohtaista kokemusta siitä, että salitreeni kasvattaa rintalihaksia. Tai ainakin jokin tuossa rinnan alueella on taas kuntosalilla käynnin jälkeen muuttunut kivikovaksi ja muhkeaksi. Pitkän vesiliikuntaputken jälkeen se oli jo hetken verran parempi; arpikin alkoi jo tuntua tuosta pahkurasta irrallisena. Herceptin-hoitaja laittoi lääkärille viestin, että laittaisi lähetteen fysioterapeutille. Sitä odotellessa keskityn vesijumppaan ja sellaisiin ryhmäliikuntatunteihin, joilla pysytellään erossa punteista.

Muuten kuuluu tavallista arkea. Paitsi niinä päivinä, jolloin tulee suruviesti jostakusta syöpäsiskosta. Niitä tulee niin usein, että ei tätä tautia kovin pitkäksi ajaksi ehdi unohtamaan. Niinä päivinä sitä on aika sanaton. 

Mutta kuten näissä piireissä usein sanotaan: yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta muina päivinä saamme elää. Sitä elämistä koetan harrastaa täysillä kaikkina päivinäni. Esimerkiksi sinä päivänä pari viikkoa sitten, kun mies vei minut kaupungille pörräämään ja syömään Finnjäveliin. Se oli hyvä päivä.

Ihana, talvinen ilta!

Jo keittiön tervehdykset saivat hyvälle tuulelle.

Muikkua ja kuhaa.

Perunarieskojen kanssa piimää ja makaronilaatikon kyytipojaksi kaljaa.

Mukuloita maakuopasta ja poroa.

Jälkiruokaosasto. Näistä tykkäsin eniten.

Olipas todella hyvä illallinen, suosittelen kokeilemaan! Konsepti oli hyvin suunniteltu ja kokonaisuus viimeistelty. Ulkomaisille vieraille tällä menulla esittelisi suomalaisen ruokakulttuurin hyvin kattavasti. Viinitkin olivat mainiot. Mies otti kalliimmat viinit, minä halvemmat, mutta eivät todellakaan olleet huonoja ne halvemmatkaan vaihtoehdot. 

Eli ei, en ole vieläkään luopunut viinistä, vaikka alkoholi syöpäriskiä lisääkin. Koska haluan nauttia täysillä niistä päivistä, joita minulla jäljellä on!

Syövästä voi selviytyä - vaihtoehtohoidoillakin

Ennen juhannusta luin myös Kelly A. Turnerin kirjan Syövästä voi selviytyä - yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen. Turner on amerikkalainen integratiiviseen onkologiaan perehtynyt tutkija. Suomeksi: kirja esittelee vaihtoehtohoitoja.

En ole luonteeltani mikään huuhaahuilija. En juo pakurikääpäteetä enkä laita vihersmoothieihini spirulinaa. Kurkumateetä opettelin keväällä juomaan, mutta jopa vaniljalla ja rooiboksella maustettuna se alkaa olla minun makumaailmani äärirajoilla.

Silti Turnerin kirjassa on paljon pointteja, joita ei kannata aliarvioida. Yhdeksän polkua ovat suurimmaksi osaksi ihan järkeenkäyviä. Niihin hän on päätynyt haastattelemalla satoja ihmisiä, joiden vakava syöpä on vastoin odotuksia parantunut. Kaikki yhdeksän kohtaa tulevat jokaisessa haastattelussa esiin, vaikka niillä erilaisia painotuksia onkin.

1. Muuta ruokavaliosi perinpohjin

Tämähän on ihan fiksua. Valkoinen sokeri ja käsitelty vehnä eivät palvele kuin herkkuhimoja (ja siksi en ole toistaiseksi poistamassa niitä ruokavaliosta, mutta vähentää haluan kyllä). Kasvisten lisääminen lisää kuidun, vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Turnerin mukaan lihaa ja viiniä kannattaa vähentää, ja vaikka tästä on toisenlaistakin mielipidettä, kohtuudessa kannattanee pysyä. Turner suosittelee myös maitotuotteiden poistamista ruokavaliosta ja juomaveden suodattamista. Suomessa en ehkä lähtisi kumpaakaan, mutta Jenkkilässä nämäkin voivat olla ihan hyviä ideoita.

2. Ota vastuu omasta terveydestäsi

No kyllä! Totta kai pitää tuntea, että homma on itsellä jonkinlaisessa hanskassa. Jos heittäytyy vain hoitohenkilökunnan armoille ja antaa hoitoputken viedä, putoaa tyhjän päälle, kun se loppuu. Joskus tulee tilanteita, joissa ei välttämättä pysty tuntemaan itseään erityisen aktiiviseksi toimijaksi, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että on hyvä tietää, mitä itselle tapahtuu, minkälaisia lääkkeitä saa ja myös kuulla vaihtoehdoista eri vaiheissa hoitoputkea.

3. Noudata intuitiotasi

Allekirjoitan tämänkin. Niin pitää tehdä, kuin oikealta tuntuu. Levätä, tehdä työtä, turvautua ystäviin, meditoida tai hankkia kaikki lääketieteelliset hoidot. Tärkeää on myös oppia kuuntelemaan sitä, mitä mieli ja keho tarvitsevat.

4. Käytä kasvirohdoksia ja ravintolisiä

Tähän kohtaan suhtaudun kaikkein skeptisimmin. Kyllähän elimistöä voi buustata erilaisilla superfoodeilla (kts. johdanto), mutta kyllä periaatteessa kaikki pitäisi saada oikeanlaisesta ruokavaliosta (siirry kohtaan 1). Mutta jos juuri sinun intuitiosi sanoo, että nyt olisi homeopatian paikka, en kiellä. Minun ei sano. Ikinä.

5. Vapauta tukahdetut tunteet

Nyt lipsahdetaan hetkeksi huuhaan puolelle, mutta kyllä nykylääketiedekin jo muistaa, että ihminen on sekä keho että mieli, ja toinen voi vaikuttaa toiseen. Stressin yms. vaikutusta syöpään on jonkin verran tutkittu (mutta nyt minulla ei ole esittää linkkiä yhteenkään tutkimukseen). Suoraa syy-seuraussuhdetta ei ole voitu todentaa, mutta sen sijaan se on todettu, että liian vähäinen uni lisää elimistön tulehdustiloja, jotka voivat edesauttaa syöpää.

Omien tunteiden tutkiskelusta on luultavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Se auttaa laittamaan erilaiset asiat elämässä oikeaan tärkeysjärjestykseen ja hankkiutumaan eroon turhista taakoista.

Vaikka kyllä minua vähän rupesi mietityttämään, voisiko ihmisen elimistössä oikeasti kiertää energiaa, jonka tukkeutuminen aiheuttaisi häiriöitä solutasolla. Tosin en tiedä, onko minun rintasyöpäni nyt sydänchakran tukkeutumisen vai ylivuodon aiheuttama:

Vaihtoehto 1

Kehittymätön ja tukkeutunut neljäs chakra aiheuttaa kyvyttömyyttä tuntea ja ymmärtää omia tunteita, sekä havaita ja ymmärtää muiden ihmisten tunteita. Kadotat silloin kyvyn myös ottaa vastaan rakkautta ja rakastaa. Tämä on yhteyden kadottamista tunteisiin ja empatiaan.

Hmm, en oikein tunnista itseäni, paitsi ehkä ajoittaisesta kyvyttömyydestä omien tai muiden tunteiden ymmärtämisessä, mutta pitäisin sitä silti ihan normaalivaihtelun rajoihin asettuvana.

Vaihtoehto 2

Ylitoiminta aiheuttaa tunteiden ailahtelujen mukaan elämistä, jossa tunteen vaihtuessasi myös itsesi ja suhtautumistapasi vaihtuvat. Voimakkaat tunteet aiheuttavat itsehallinnan menetyksen. Yliherkkyys muiden tunteille, ja sairaalloinen itsensä uhraaminen muiden hyväksi ovat myös chakran tasapainottomuuden merkkejä.
Mies tunnistaisi varmasti minut tästä. Kyllä tämä itsestäkin tutummalta tuntuu kuin tuo vaihtoehto 1. Mutta ei tästä tukkeutumia pitäisi tulla!
(Täältä kopsasin nuo kuvaukset.)

Kieltämättä chakra-teoria sai minut lukemaan ihan uudella tavalla Hesarin artikkelia siitä, että aivosyöpä on yleisempi yliopistotutkijoilla ja -opettajilla kuin muilla pulliaisilla. Selvästi on mennyt kruunuchakra tukkoon ja yhteys omaan henkisyyteen on katkennut. (Pitääkö tähän erikseen merkitä, että oli sarkasmia?)

6. Kehitä myönteisiä tunteita

Totta kai! Positiivisuus ja luottamus selviytymiseen ovat varmasti yksi tärkeimpiä syitä, miksi joku selviää ja toinen ei. Onnea ja iloa kannattaa muutenkin etsiä elämäänsä, niin endorfiinin määrä elimistössä nousee ja stressi vähenee.

7. Ota vastaan ympäristön tuki

Kyllä kiitos, tänne vaan! Apua pitää myös uskaltaa pyytää, koska minun nähdäkseni ihminen on rakennettu niin, että hän haluaa auttaa. Antaminen ja vastaanottaminen ovat kolikon kaksi kääntöpuolta. Elämä on laittanut minut saamapuolella useampaan otteeseen, mutta toivon, että toistaiseksi riittää lesken ropokin (ahaha-ahaha, olipa hyvä ja monitasoinen vitsi!) ja jossain vaiheessa voin jakaa omastani enemmänkin.

8. Syvennä henkisyyttäsi

Voin nyökytellä tällekin, koska henkisyys voi olla muutakin kuin hengellisyyttä tai uskonnollisuutta. Tärkeää on löytää mielen ja kehon tasapaino, ymmärrys siitä, että myös mielen hyvinvointia ja yhteyttä omaan sisimpään tarvitaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

9. Vahvista elämänhaluasi

Kyllä minusta elämälle kannattaa laittaa tavoitteita, vaikka sairastuukin vakavasti. Elämää ei voi laittaa tauolle, vaan ajatella, että nämä asiat minä haluan vielä tehdä/nähdä/elää. Jollekin se voi olla bucket list, jollekin toiselle päätös siitä, että kasvatan lapset aikuiseksi.

Kaiken kaikkiaan ihan fiksuja neuvoja tämä kirja tarjoaa ja amerikkalaiseen tapaan löytyy paljon lähteitä, joihin voi itse tarkemmin perehtyä (oli tarkoituksena sitten lisätiedon hankkiminen tai huuhaan kumoaminen). Sen haluan kyllä tässä sanoa, että en usko, että mitä tahansa syöpää voi parantaa näillä keinoilla. Se kun ei ole aina omissa käsissä, vaikka kuinka kuuntelet intuitiotasi ja otat vastuun omasta parantumisestasi. Toisaalta jos itse saisin nyt diagnoosin, joka antaisi elinaikaa muutaman kuukauden, en tiedä, kuinka suuri olisi motivaationi viettää ne kuukaudet esimerkiksi sytostaattihoidoissa. Mieluummin ehkä kirkossa tai joogameditaatioretriitissä tai kotona perheen ja ystävien keskellä superfoodeja nauttien. (Oikeasti söisin luultavasti ranskalaisia ja suklaata, koska kohta tässä kuitenkin kuollaan, mutta onhan se hyvä tietää vaihtoehdoistakin!)

Krapula on täällä taas. Ja sytoaivot.

Olen kuullut ja lukenut niistä, sytoaivoista. Ihan loogista sinänsä, että jos sytostaatit tuhoavat kaikkia mahdollisia soluja, menee mukana myös aivosoluja. Mies varmasti allekirjoittaisi väitteen, etten ole huhtikuun jälkeen ymmärtänyt tai muistanut mitään. Itse olen sitä mieltä, että se, että huhti-toukokuun tein töitä, jumppasi aivosoluja lähes normaalille tasolle. Töiden loppumisen jälkeen olenkin sitten käynyt vähän vajaalla. Siinä vaiheessa kun vuokra-auto oli jo varattu Tanskan matkaa varten, mietiskelin (valitettavasti ääneen kotikriitikkoni kuullen), onkohan mun navigaattorissa Tanskaa. Ihan sama, onko, koska se on autoon erittäin paljon integroitu malli.

Eilen tultiin illalla yhdentoista aikaan kotiin Raaseporista ja kesäteatterista. Ajattelin siinä sitten vielä ennen nukkumaanmenoa nostaa keittiönpöydälle kaikki lääkkeet, joita tänä aamuna tarvitsisin. Ajatellahan saa vaikka mitä. Valitettavasti ajatteleminen ei auta, jos siellä lääkekaapissa ei ole Emendiä eli kaikkein tärkeintä pahoinvointilääkettä. Sitten selvittelinkin, mikä apteekki matkalla Syöpätautien klinikalle on auki ennen yhdeksää.

Aamulla lähdimme (minä ja kuski, joka tällä kertaa jätti kritisoimatta urpoiluani) ajoissa matkaan ja olimme jo ennen puolta yhdeksää apteekin pihassa. Mutta arvatkaapa oliko siellä apteekissa Emendiä. "Voin kyllä tilata, se on täällä kahdessa päivässä", sanoi avulias farmaseutti. "Mulla olis tässä nyt 35 minuuttia aikaa ennen kuin sen pitäisi alkaa vaikuttaa, joten taidan jatkaa matkaa", kiitin kohteliaasti.

Onneksi on kesäloma, niin päräytimme vauhdilla Yliopiston apteekkiin. (Sori, mutta kielinatsi minussa ei salli kirjoittaa isoa a:ta, vaikka firma niin haluaisikin!) Sairaalassakin olimme reilusti ennen yhdeksää ja kahden tunnin hemmotteluhetki hoitotuolissa pehmeiden tyynyjen ja alttiin miespalvelijan kera sai alkaa. Tällä kertaa ja Bearnaise-hampurilaisesta viisastuneena valitsin lounaaksi salaattia - mutta yhdet ranskalaiset piti kuitenkin tilata ihan energiansaannin (ja hyvän mielen) turvaamiseksi. Ja yksi jäätelö.

Heitätys, hikoilu, väsymys ja ällötys hiipivät vähitellen vieraiksi. Tällä kertaa pystyin kuitenkin syömään päivällistä. Siis en sitä hernekeittoa, mitä muut söivät. Muusatun banaanin ja sipsejä, joita imeskelin. Hyvää oli! (Miespalvelija oli myös tehnyt kotijäätelöä, jota oli pakko maistaa, vaikka se ei ehkä ainakaan parantanut oloa.) Nyt on tähtäin jo huomisessa, koska eiköhän tämä taas päivä päivältä helpota. Huomenna voisin mennä kävelyllekin! Tänään ilmoitin käyväni kävelyllä. Kotiväki hämmentyi, kun palasin 10 minuutin päästä. Ihan reipas lenkki omasta mielestäni, mutta huomenna voisin tuplata sen.

Onkohan se muuten oikeasti niin, että tukka ja aivot ei samassa päässä pysy? Multa on nyt irronnut hiuksia kunnolla vain ensimmäisen hoitokerran jälkeen, ja silloinkin päästä lähti vain tuollainen panta otsalta ja ohimoilta - tai lähtihän sitä tukkaa muualtakin, mutta niin tasaisesti, että katoa ei huomaa. Siihen olisi saanut ihan hyvin sellaisen takaa eteen suuntautuvan kampauksen.

Esim. tämän.

Mutta jälkikäteen on helppoa olla viisas. Mikä on ajeltu, on ajeltu. Paitsi nyt se on alkanut kasvaa hirveällä vauhdilla (lukuunottamatta otsaa ja ohimoita). Joten ehkä tuo väite aivojen ja karvojen yhteydestä pitää paikkansa - ja saa kysymään, kuinka pienet ne aivot alunperinkään olivat, jos kaikkien hiusten ei tarvinnut lähteä. Sori vaan työkaverit, jos lomalta palaa töihin nuijan näköinen kollega. Jotain ilonaiheita siinäkin paikassa tarvitaan!