lauantai 19. marraskuuta 2016

Tiesitkö tämän estrogeenista

Sama otsikko loisti sairaalan odotushuoneessa ET-lehden kannessa. Selasin jutun samantien esiin, koska minua askarruttaa monikin asia, joka liittyy estrogeeniin. Valitettavasti jutussa kerrottiin vain, että jos limakalvot kuivuvat, niihin voi käyttää paikallishormonivalmistetta. No kuules toimittaja, kun ei välttämättä voi, ja estrogeenistä olisi paljon muutakin sanottavaa.

Joten, arvoisa lukija, tämä bloggaus on nyt todellinen ja kaiken paljastava estrogeeni-FAQ.

Siis mitä estrogeeni syöpään liittyy?
Rintasyöpä voi olla hormonireseptoripositiivinen; syöpä saa lisäboostia estrogeenistä ja/tai progesteronista. Siksi monen syöpätoipilaan naishormonit nitistetään. Minun tapauksessani se käy niin, että kerran kuukaudessa saan Zoladex-pistoksen, joka estää munasarjoja toimimasta. Lisäksi minulla on aromataasinestäjälääkitys, joka varmistaa sen, että läskimakkaroissanikaan ei pääse syntymään estrogeeniä.

Mitä niille limakalvoille siis tapahtuu?
Ne kuivuvat. Hiekkapaperiksi. Sellaisen paikallishormonivalmisteen käyttö on kysymys, josta lääkäritkin ovat keskenään eri mieltä. Minun syöpäni tykkäsi estrogeenistä erittäin paljon, joten pysyttelen siitä mielelläni kaikin keinoin erossa, jos sillä keinolla syöpä pysyy minusta erossa. Joten niitä limakalvoja voi sitten rasvailla vaikka Ceridal-öljyllä tai kookosöljyllä. Seksi ilman liukuvoidetta on hyvä idea vain, jos tykkää vähän rajummasta menosta. Jos silloinkaan. Liukuvoidetta tai paikallishormonivalmistetta ei kannata ruutata nenän limakalvoille, vaikka nekin kuivuvat. Ilman noita muita öljyjä voi varautua nenäverenvuotoihin.

Mitä se käytännössä tarkoittaa, ettei elimistössä ole yhtään estrogeeniä?
Se tarkoittaa vaihdevuosia. Vaihdevuosissa on yksi hyvä asia: ei kuukautisia. Vaihdevuosissa on monta huonoa asiaa. Yksi tyypillisimmistä vaihdevuosioireista on kuumat aallot. Niitä tulee pitkin päivää ja usein varsinkin yöllä. Jos ja kun niitä tulee yöllä, ne haittaavat nukkumista. Vai kuinka syvästi itse nukut, jos pitää vispata peittoa edestakaisin koko yö?

Hahhahhaa, ooksä joku mummo nykyään vai?
Kyllä. Mummoilla on jäykät ja kipeät nivelet. Niin minullakin, koska neste kertyy niveliin. Jos olen istunut sohvalla puoli tuntia, kävelen ylösnousun jälkeen samalla tavalla kuin jos olisin ajanut autolla useamman tunnin putkeen. Jos olen ajanut useamman tunnin putkeen, kävelen kuin ahtaalla lentokoneella tehdyn mannertenvälisen lennon jälkeen.

Eikä siinä vielä kaikki. Nestettä kertyy myös päähän. Olen aina ihmetellyt sukuni naisten muuttumista vanhemmiten lohikäärmeiksi. Nykyään minulla on selitys: estrogeenin puutteesta se vaan johtuu. Sosiaalisen osaamisen filtterini on aivan sumentunut viimeisten kuukausien aikana. Olen lähettänyt netissä terävää palautetta mm. linja-autoyhtiölle ja Postille. Vähältä piti, etten kerran ruuvannut auton ikkunaa auki ja alkanut karjua mukavalle isälle, joka oli lapsineen tulossa pulkkamäestä. Kun kävelivät saatana sellaisessa kohdassa, missä suojatie on suljettu. Kuka idiootti jumalauta nyt opettaa lapsensa kulkemaan niin, että jäävät sitten koulumatkalla auton alle?!

Kuulostaa pahalta. Miten sä oikeasti jaksat?
Vanhasta Kodin kuvalehdestä luin Maaret Parviaisen haastattelun teini-iästä. Siinä sanottiin, että lasten teini-ikä ja vanhemman vaihdevuodet ovat haastava yhdistelmä. No äläpä.

Tässä tapausesimerkki siitä, mitä saattaa sattua, kun kahdella perheenjäsenellä on vähän hormonien kanssa ongelmia samaan aikaan. (Ja meidän perheessähän on neljä teinityttöä, joten ongelmia on viidellä henkilöllä. Miesparka.)

Olin lähdössä kuoroon, mutta piti lukea yksi työsähköposti ennen lähtöä. Nariseva esimurrosikäinen tuli viereen jonkun koulutehtävän kanssa, jota olisi pitänyt katsoa juuri silloin. Pakenin makuuhuoneeseen ja paiskasin oven kiinni perässäni. Kun olin sähköpostini lukenut, yritti teinikin jo sisään pyytämään anteeksi. Mutta ovi ei auennut. Ei minunkaan puolelta. Lukko oli rikki. Hieman haastavaksi tilanteen teki se, että mies oli Brysselissä lentokentällä ja kaikki työkalut jossakin ihan muualla kuin makuuhuoneessa. Hirveä vessahätäkin oli. Jäi kuoro siltä päivältä väliin.

Miten noita oireita voi helpottaa?
Liikunta auttaa. Kuumiin aaltoihin, vittumaisuuteen ja nivelvaivoihinkin. Se auttaa, kun miettii, että jollain toisella on niin pahat nivelkivut, että niihin joutuu syömään kipulääkkeitä. Minulla on vain hieman epämukava olo silloin tällöin. Kuumat aallot pahenevat myös alkoholista ja paljon sokerin syömisestä, joten voin vaikuttaa niihin pienellä ruokavaliokorjauksellakin. Luulen, että mielialamuutoksiin voisi auttaa tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Jossain vaiheessa lähiaikoina saan harjoittaa tietoista läsnäoloa käsitöiden parissa; pitäisi yksi ovi vaihtaa.

torstai 17. marraskuuta 2016

Syvällä kiinni arjessa

Viime viikon tiistaina oli viimeinen sädehoitokerta. Luulin maanantaille asti, että keskiviikko olisi vika kerta. Koska en osaa poistaa kalenterista viimeistä hoitokertaa, vaikka alussa suunnitellulle taukopäivälle tuleekin hoitokerta. Ei se mitään, tuntui ihan joululta, kun sai kuulla, että hoito onkin aiemmin ohi!

Kyllä minusta nyt vähän tuntuu siltä, että olen saanut oman elämäni takaisin. Venytettynä ja murjottuna, mutta se on taas minun. Syöpä ei ainakaan juuri nyt sanele minun aikataulujani ja tekemisiäni. Työnantaja, lasten harrastukset yms. sanelee, mutta sellaistahan elämä kai aina on ollut.

Töiden suhteen tunnen olevani jopa vähän niskan päällä, mikä on aivan mahtava fiilis, kun pari kuukautta meni niin, että olin koko ajan viime tipassa ja vähän miten sattuu työtehtävieni kanssa. Olen pyrkinyt pitämään joka viikko yhden etätyöpäivän, mikä on toiminut loistavasti: olen saanut tehtyä hommia rauhassa ja ainakin niinä päivinä olen ehtinyt lenkillekin.

Merkitsen liikuntahetkeni kalenteriin jo etukäteen ja pyrin pitämään niistä kiinni. Tunnen itseni ja tiedän, että olen kärttyisä ämmä, jos en pääse säännöllisesti liikkumaan. Tiukat aikataulut ja vaihdevuosioireet ovat alentaneet bitch-kynnystäni niin paljon, että liikunnasta ei ole varaa luopua puoleksi viikoksikaan. Pikkuhiljaa alkaa myös tuntua siltä, että kunto alkaa olla entisellään. Ainakin juoksukunto (joka kohdallani on aina ollut sellainen kevyestiraahustavahölkkäkunto). Kävin tällä viikolla salilla ensimmäistä kertaa sädehoitojen alkamisen jälkeen. Nostin 12 kg kahvakuulan niskan taakse ja meinasin ruveta tekemään nostoja. Pääsinkin tekemään sen nolon manööverin, jossa pitää laskea puntti lattialle niin, että kukaan muu ei huomaa, etten jaksanutkaan nostaa sitä - ja sehän on hirveän hankalaa, jos sitä ei jaksa nostaa.

On tuo sädetetty puoli vielä kireä, joten ehkä sekin vähän vaikuttaa suorituskykyyn. En ole vielä uskaltanut alkaa sitä kunnolla hieromaan, mutta iho vaikuttaisi varsin hyväkuntoiselta, joten ehkä alan kohta ruttaamaan arpea ja lihaskalvoja sen alla. Kyllä olisin silmiäni pyöritellyt, jos olisin vuosi sitten saanut kuulla, että nykyään jokapäiväiseen venyttelyyni kuuluu kymmenen minuuttia käden, kyljen ja rinnan venytyksiä sekä tissihierontaa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Asiaa rahasta

Kyllä kannattaa tilata universumilta haluamiaan asioita! Olen saanut aikaa miehen kanssa ja hyviä hetkiä lasten kanssa, ehdin laittaa pihan talvikuntoon (viime hetkessä) ja rahoistakin tarvitsee huolehtia vähän vähemmän, sillä sain viime viikolla kirjeen, että terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukattoni on ylittynyt.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että olen maksanut vuoden 2016 aikana 691 euroa erilaisia käyntimaksuja HUSille. Eivätkä tähän edes mahtuneet sädehoitokerrat (25 x 9 euroa eli 225 euroa)!

Jos jo nämä summat tuntuvat huimilta, voin kertoa, että tänä vuonna olen laittanut apteekkiin 370 euroa, uusiin tissiliiveihin, peruukin hoitotuotteisiin ym. kosmeettiseen ehostukseen 320 euroa ja parkkimaksuihin 120 euroa. Tämä on arvio, koska en ole tajunnut ottaa kuitteja, mutta laskeskelin kalenterin avulla kulkukertoja. Keväällä kävin vain sytostaateissa autokyydillä, mutta nyt syksyllä parkkimittariin on täytynyt laittaa rahaa ainakin 40 kertaa - usein monta kertaa samana päivänä, Yksi kerta on maksanut keskimäärin kolme euroa. Bensaan mennyttä rahaa en jaksa edes laskea - mutta siitä ajattelin ottaa Kelalta ainakin muutaman kympin takaisin.

Yhteensä syöpä on verottanut kukkaroani ainakin 1500 euroa. Mutta tämä on tietysti vain se hinta, jonka minä olen joutunut maksamaan. Todelliset kustannukset Suomen valtiolle ovat olleet kymmeniä tuhansia euroja. Herran kiitos asun Suomessa ja saan maksaa veroja!

Ja suuri riemuhuuto ja ylistys Herralle myös siitä, että jäljellä on enää kolme sädehoitokertaa!