Kesäloman viimeinen viikonloppu

Mulla ja peruseskarilaisella on paljon yhteistä. Me molemmat opetellaan, mikä päivä nyt on. Koko tämän viikon olen ollut ihan väärissä päivissä ja vasta hirveällä pähkäilyllä selvittänyt oikean viikonpäivän. Paha vaan, että ensi torstaina minä en mene eskariin, vaan töihin, missä käsittääkseni pitää olla aika hyvin kartalla viikonpäivistä ja jopa kellonajoista.

Eilen oli lauantai ja sen tunnistin siitä, että aamupäivällä meillä storhandlattiin, niin kuin ei-kesäloma-aikanakin. Ostosreissu osui lauantaihin siksi, että mies ja nuoriso lähtevät huomenna viikoksi purjehtimaan ja tarvitsevat ruokaa. Minä en pääse mukaan merelle, mutta pääsinpäs kuitenkin osallistumaan sillä tavalla, että sain maksaa ruokakaupassa. Reilua, vai mitä!

Iltapäivällä lähdin isolle kirkolle. Tai miten sen nyt ottaa, kirkot, joita näin, olivat pienempiä ja viralliselta nimeltään kai kappeleita jokainen. Jäin meinaan bussista Ruoholahdessa ja kävelin Hietaniemen hautausmaan läpi Hietarannalle. Tässä on kohta 20 vuotta asuttu pääkaupunkiseudulla ja suunniteltu tällaista päiväkävelyä kaikki vuodet. Mutta hyvällä suunnittelulla asiat toteutuvat ennemmin tai myöhemmin.

Hietarannasta kävin hakemassa Twilight Run -juoksunumeroni ja T-paitani. Sitten jatkoin lähipuistoon Sisko-piknikille ja hakemaan toisen, vielä hienomman, T-paidan. Kuvassa näkyy lähtötunnelmia ja voi verrata oranssia ja punaista T-paitaa. Tapahtuma oli mukava, ei mikään megaluokan urheilujuhla, vaan juuri sopivasti ihmisiä ja menoa ja meininkiä. Vielä mukavampaa oli tavata livenä siskoja. Kiitos teille kivoista keskustelutuokioista!