Kävin tänään onkologin vastaanotolla. Yhdessä todettiin, että hyvin menee CEFinkin kanssa. Lääkäri lupasi laittaa viestiä Kirralle, että uusi leikkaus voidaan tehdä suunnitellun aikataulun mukaisesti. Kieltämättä minullakin alkaa olla tähtäin siellä, ja kovasti jo odotan yhteydenottoa ja leikkausaikaa. Olisi kiva myös päästä suunnittelemaan syksyn työkuviot.
Vaikka en minä ihan vielä aio töitä isommin ruveta ajattelemaan! Nyt on kesä ja loma ja vain joka kolmas viikko menee pilalle sytostaattien takia. Onnistuttiin miehen kanssa junailemaan lapsivapaa juhannus, ja toiveissa oli alunperinkin pieni ulkomaanirtiotto. Koska olo on ollut hyvä, uskalsimme viikonloppuna varata matkan Tanskaan. Uskallusta lisää kyllä sekin, että paikalliseen terveydenhuoltoon voinee luottaa ja maassa pärjää, kun englanti ja ruotsi ovat molemmat hyvin hallussa. Huomenna lähdetään ja odotukset ovat korkealla! (Eli riita alkaa jo matkalla lentokentälle eikä sitä ainakaan helpota se, että hotelli on pettymys...)
Olen varannut mukaan paljon lukemista, mutta Lisa Lynchin The C-Wordin ehdin lukea jo ennen matkaa. Lisa Lynch sai rintasyöpädiagnoosin 28-vuotiaana ja kirja perustuu hänen alrighttit.blogspot.com-blogiinsa. Kirjaan on poimittu keskeisiä bloggauksia, joiden teemoja Lynch kommentoi ja laajentaa - ja toisaalta blogissa on paljon enemmän bloggauksia kuin kirjassa lukuja. Lynch käsittelee avoimesti, rohkeasti ja huumorilla kaikkia rintasyöpään ja sen hoitoihin liittyviä puolia. Esimerkiksi ummetusta ja ripulia. Välillä olen itsekin miettinyt, kuinka paljon näistä iloista voi blogata. Toistaiseksi olen jättänyt yksityiskohdat väliin, mutta ovathan nekin asioita, joista jokaisella leikkaukset ja sytostaatit kokeneella on jotakin sanottavaa. Eli jos etsit tietoa nimenomaan näistä aiheista, suosittelen perehtymään tarkemmin Lynchiin - säästän teidät omien suolentoimintojeni kuvaamiselta toistaiseksi.
Mielenkiintoista on myös lukea, miten syöpähoidot Britanniassa hoituvat. Samaten Kluunin Vaimo kävi lääkärissä -kirjaa oli jännä lukea, kun pääsi katselemaan hollantilaista syöpähoitoa sisältäkäsin. Toisaalta näitä erilaisia syöpäkirjoja lukiessa huomaa, että hoidot ovat Suomessakin muuttuneet lyhyessä ajassa vaikka kuinka paljon. Kyllä kannattaa sairastaa sellaista syöpää, jota tutkitaan paljon ja jonka hoidoissa tapahtuu edistystä jopa vuosittain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti