tiistai 10. toukokuuta 2016

Juoksen taas!

Kävin lenkillä. Juoksu(hölkka? hölköttely?)lenkillä. En edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt, mutta ihan varmasti se oli ennen helmikuun puoltaväliä. Ihanaa, että vihdoinkin olosuhteet (tissi, lihakset ja sää) olivat suotuisat! Uskomatonta, että jaksoin juosta saman lenkin, jonka vasta viikko sitten kävelin vaivaisesti ja kahden lepotauon voimin!

Olen siis toipunut varsin mallikkaasti toisestakin sytostaattitiputuksesta. Onneksi hoitokertojen väliin osuu tämäkin viikko, jolloin jaksan lenkkeillä ja pyöräillä ja käydä salilla. Liikunnan tuoma mielihyvä auttaa käsittelemään vähän paremmin sitä ketutusta, että sytoakne on taas täällä. Laskin eilen, että nenässä on kymmenen finniä, leuassa viisi ja hiusrajassa kymmenen. Tai itse asiassa koko päänahka on ihan kirjava, mutta nuo, jotka ovat lähimpänä otsaa, loistavat peilistä selvimmin.

Viime aikoina on mielessä pyörinyt taas pelkokin. Mitä enemmän luen muiden tarinoita tai juttelen muiden kanssa, sitä paskemmilta omat speksit alkavat vaikuttaa. 77 mm, gradus 3, levinnyt kainaloon. Mitäs jos se onkin jo levinnyt pidemmällekin tai tekee niin par'aikaa? Tiedostan ihan hyvin, että on turha murehtia etukäteen jotakin, joka on vain mahdollista, mutta koitapa sanoa se mielelle! Pakko siis vain myöntää, että pelottaa ja antaa tunteen mennä itsekseen ohitse.

Elämä on järjestyksessä, kun se on kirjattu kalenteriin, ja siksi olen tehnyt jo kovasti suunnitelmia syksyn varalle. Elokuussa aion osallistua Twilight Runiin, joka on Syöpäsäätiötä tukeva juoksutapahtuma. Itse kyllä ilmoittauduin 5 km:n kävelylle, koska CEF ja ei voi tietää. Syyskuussa osallistun Midnight Runiin, ja siellähän pitäisi jaksaa 10 km. Laitoin tavoiteajan vielä sellaiseksi, että muutama juoksuaskel pitäisi ottaa. Pitää toivoa, että hoitoaikataulut eivät kauheasti sotke näitä muita aikataulujani. Mutta tärkeintä on, että on jotain suunniteltuna!

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Kiitos blogistasi, löysin sen pari viikkoa sitten. Sulla on hyvä asenne ja toimintaa koko ajan. Käytännön jutut ja suunnitelmat pitävät ajatukset pois sairauden vatvomisesta. Hienoa, että jaksat myös käydä töissä hoitojen aikana. Itse sain diagnoosin viime vuoden puolella, ja olen ollut leikkauksesta lähtien sairauslomalla. Nyt hoidot yli puolivälin jo, minullakin aggressiivinen gradus 3 kasvain. Jossain vaiheessa hain kaiken mahdollisen tiedon netistä omasta syöpätyypistä ulkomaisia sivuja myöten, ja se ei tosiaan ollut rohkaisevaa suurelta osin, nyt en enää oikein jaksa sitä. Siinä tuli käytyä kaikki vaihtoehdot läpi. Mutta ei auta muu kuin mennä niillä korteilla eteenpäin jotka näissä arpajaisissa on jaettu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistä ja kiva, jos blogista on iloa. Tsemppiä syöpätaipaleellesi! Tämä on kyllä sellainen reissu, että mieluummin olisi jättänyt tekemättä, mutta kun sille on päätynyt, niin ei auta kuin jatkaa perille asti (vaikka tässä vaiheessa ei ole edes mitään hajua, missä se perillä on).

    VastaaPoista