torstai 22. marraskuuta 2018

Ei nukuta, ei

Kyllä tässä blogissa selkeä juonenkaari on: viimeksi sanoin, että seuraava askel parempaan uneen on unilääke ja, ta-daa, tänä syksynä olen välillä ottanut uneni purkista.

Yleensä ottaen elämä sujuu normaalisti ja arjen täyttävät työ, urheilu ja perheen kanssa ajan vietto. Mutta koska arki on aika täyttä, ei aikaa pitkille aamuille tai päiväunille ole. Jossain vaiheessa syksyä hermostuin siihen, että nukun hyvin 3-5 yötä, joiden jälkeen seuraavina 3-5 yönä uni on repaleista ja tulee pahimmassa tapauksessa vasta pari tuntia ennen kellon soimista. Nyt otan puolikkaan Zopinoxin silloin, kun uni ei ole tullut yhteen mennessä ja aamulla on aikainen herätys. Rehellisesti sanottuna se tapahtuu minun makuuni vähän liian usein, mutta ei (keskimäärin) 1-2 kertaa viikossa oikeasti vielä huolta herätä.

Huomaan, että näiden varhaisten vaihdevuosieni myötä uneni häiriintyy paljon herkemmin kuin aiemmin, joten olen todella joutunut miettimään elintapojani. En pysty enää juomaan kofeiinipitoisia juomia lainkaan illalla ja päivälläkin vain kohtuullisesti. Sipseistä ja juustoista tulee kauhea närästys, joten määrät pitää pitää hyvin kohtuullisina, ja alkoholista ja makeisista tulee järjetön  ähky, joten niitäkin pitää nauttia vain vähäsen. Pyrin heräämään viikonloppuisinkin varhain, ulkoilemaan aamupäivisin, urheilemaan lähes päivittäin ja menemään yöpuulle samoihin aikoihin joka päivä. Välttelen päiväsaikaan nukkumista ja öiseen aikaan älylaitteita. Ja kaikesta tästä huolimatta nukun ihan miten sattuu.

Juuri nyt olen sairaslomalla syysflunssan takia ja nautin siitä, että saan aamulla nukkua jopa kahdeksaan, ja päivällä ottaa pienet nokkaunet. Yölliseen unenlaatuun näyttäisi vaikuttavan ainakin jonkin verran myös se, onko aamulla kiire töihin vai ei. Valitettavasti on aika vaikea tehdä opettajan töitä niin, että päivät alkaisivat vasta puoliltapäivin. 

Viime viikolla kävin näyttämässä rekonstruktiorintaani kirurgille. Hyvältä näyttää vieläkin, ja minusta siltä, että juuri nyt voi rauhassa katsella, miten tissi alkaa ajan kanssa riippumaan. Kesän 2019 jälkeen tsekataan tilanne seuraavan kerran, ehkä siirretään rasvaa ylävatsasta rekonstruktiorintaan, joka on vähän pienempi, ja vasta sitten, kun rinta on lopullisessa koossaan, lähdetään rakentamaan nänniä. Seroomaa kertyy vieläkin, ja nykyään myös kylkeen, joten varasin ajan terveyskeskuslääkärille saadakseni lähetteen lymfaterapiaan. Näinköhän ne lähetteet vain tilataan kuin ravintolassa konsanaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti