lauantai 27. tammikuuta 2018

Kaksi rintaa ja litteä maha!

Vähän hirvitti viime viikolla, että pääsenkö leikkaukseen ollenkaan, kun oli sellainen flunssaa lupaileva olo monta päivää. Huimasi, paleli ja mahassa kiersi. Peruin iltamenot ja urheiluharrastukset ja himmailin kotona peiton alla kaikki illat. Ainakin siihen asti, että tuli talvi. Sitten oli pakko käväistä luistelemassa ja laskettelemassa, koska muuten ei tänä talvena pääse ollenkaan. Oloni ei heikentynyt (jos ei myöskään parantunut) ja tiistaina minä sitten heräsin aamuviideltä, pakkasin suklaan reppuun ja lähdin bussilla Jorviin.

Kello seitsemältä olin LEIKOssa (=leikkaukseen kotoa), sain uudet vaatteet ja esilääkkeen ja jouduin heittämään hyvästit puhelimelleni. Kahdeksalta mentiin leikkaussaliin, sain kanyylin käteeni, hengittelin happea - ja heräsin vähän ennen puolta viittä heräämössä. Leikkaus oli kestänyt 7,5 tuntia ja ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin. Sain torkkua heräämössä aika pitkään, koska kaliumarvossa oli jotakin vikaa, mutta lopulta yhdeksän maissa pääsin plastiikkakirurgiselle osastolle.

Heräämössä mulla oli todella hyvä olo; aivan ihmettelin, kuinka vähän kipuja voikin olla ison leikkauksen jälkeen. Heräämössä oli kyllä myös paremmat lääkkeet kuin osastolla, koska jo seuraavan aamuyön aikana vatsan alue oli aika kipeä. Kaiken kaikkiaan kivut ovat kuitenkin olleet varsin siedettävät: keskiviikkona pyysin kipulääkettä vähän joka välissä, mutta kyllä ne kivut pysyivätkin poissa. Nyt kun lääkkeitä menee vähemmän, aina välillä vihloo mahaa tai rintaa, mutta niidenkin kipujen kanssa pystyy elämään.

Minua ruvettiin kannustamaan liikkumiseen heti keskiviikkona ja olin heti suunnitelmassa mukana. Ensimmäinen seisontayritys sängyn vieressä oli varmaan hulvatonta katseltavaa: jalat tärisivät ja selkä oli 45 asteen kulmassa. Illalla kampesin itseni jo sängystä ylös ja vessaan omin päin. Tänään olen niin kuntoutunut, että tein päiväkävelyn naapurisairaalan R-kioskille.

Hyvin on siis sujunut, mutta jotta tilanne ei kuulostaisi liian ihanteellisella, voin kertoa, että välillä väsyttää hullun lailla. Olen maannut tuntikausia apaattisena sängyllä torkkumassa. Yöunet alkavat vihdoin normalisoitua. Viime yönä nukuin jo 6,5 tuntia, mikä on näinä kuumien aaltojen aikoina ihan mahtava rupeama!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti