Kunnonkohotusviikon kuulumiset

Sain edelliseen bloggaukseeni lohduttavia vastauksia, että on ihan mahdollista, että Neulastan laitto on onnistunut. Minulla on kuitenkin omat epäilykseni, koska kivut ja säryt ovat niin pienet tällä kertaa. Kipujen puolesta tämä hoitokerta oli kyllä helpoin tähän mennessä. Päätä on vähän juilinut, kun aivosolut yrittävät järjestäytyä uudelleen, mutta pillereiden sijaan olen pystynyt turvautumaan saunaan. Samaten oikea käsivarsi on ollut jäykähkö, mutta sekin on kuulemma ihan normaalia, että sytostaattien aikana lihassolut eivät käyttäydy odotusten mukaisesti. Herceptin-reisi ärtyy vieläkin liikkuessa, mutta pakotin sen silti lyhyelle hölkkälenkillekin.

Tällä kertaa ruoansulatuselimistöni on kuitenkin ollut vastakarvaan, ja olen saanut vieraakseni sekä närästyksen että ummetuksen. Mikään vaivoistani ei kuitenkaan ole erityisesti haitannut minun olemistani. Jaksoin viime viikonloppuna juhlia isän 70-vuotispäivät - ja jaksoin ajaa Keski-Suomeen niitä juhlimaan ja takaisin kotiinkin. Peruukki pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön noissa juhlissa, ja vaikka alussa tuntuikin todella outoa kantaa hiostavaa majavaa päälaella, loppupäivästä sen kanssa oli jo ihan luonteva olo. Kehujakin sain, joten kai onnistuin valitsemaan ihan hyvän mallin.

Tänään peruukki pääsi jo toista kertaa esille, kun vietettiin koulun kevätjuhlia. Iso kiitos kuuluu ihanille kollegoilleni, jotka ovat minua tänä keväänä tukeneet tsemppausviestein tai paikkaamalla poissaolojani! Kerätkää voimia kesän aikana. Minäkin aion tehdä niin, vaikka vielä muutaman toimistotyöpäivän teenkin tällä ja ensi viikolla. Mutta ensi viikon torstaina alkavat CEFit, ja niiden aikana en aio ajatellakaan töitä. Ei se ehkä ihan lomaakaan tule olemaan, mutta ainakin voin keskittyä itseeni ja kesäpuuhasteluun.