Voin hyvin. Viime viikon lopulla vein auton huoltoon, ja vaikka taskussa oli bussikortti, kävelin 6-7 kilometriä alle 1,5 tunnissa. Enkä tarvinnut kuin kolme lyhyttä istuskelutaukoa! Eilen kävin pari tuntia töissä lähinnä kuulumisia päivittämässä, mutta pystyin esiintymään ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen farkut jalassa. Kotosalla olen käyttänyt samoja kulahtaneita mutta niin mukavia collegehousuja koko sairasloman.
Kieleke on voinut hyvin, vaikka stressaan sitä vieläkin. Jos sen iho ei tunnu lämpimältä, koettelen sitä puolen tunnin välein. Jokainen värimuutos aiheuttaa paniikkireaktion. Kävin itse asiassa sitä näyttämässä yhden ylimääräisen kerran Jorvissa viime viikolla, mutta silloin huoleni nimettiin "haava-alueilta valuneiksi mustelmiksi" ja rinta todettiin monen hoitajan ja lääkärin voimin todella hienoksi.
Haavatkin paranevat vähitellen. Navan ympärillä olevat haavat eivät aluksi millään tahtoneet parantua ja niistä erittyi jatkuvasti mätääkin, mutta nyt näyttää siltä, että kohta voin unohtaa haavalappujen käytön. Vatsan haavassa on yksi kohta, joka erittää teipinkin läpi, mutta ei joka päivä eikä häiritsevästi. Unohdan sen helposti, joten en jaksa huolehtia. Sitä paitsi kainalossakin on tapahtunut samaa, ja kun vaihdoin haavateipit, huomasin, että vatsan haavan pituudelle mahtuu monenlaista pientä tapahtumaa, joka yleensä jää sinne teipin alle piiloon. Kuulunee normaaliin paranemisprosessiin, vaikka kun näitä miettii itsekseen kotona ja muistelee kaikkia rinnankorjausleikkauksista kuulemiaan kauhutarinoita, ei voi olla välillä vähän huolestumatta.
Kaikkein eniten ahdistaa tällä hetkellä tuo vatsan tukivyö. Siis ihan fyysisesti ahdistaa. Aamupäivällä sen kanssa vielä elää, mutta iltapäivällä se pakottaa minut istumaan tikkusuorana ja kiristää, kun maha alkaa täyttyä ruoasta. Koska se puristaa mahaa, piereskelen ihan jatkuvasti. Yöllä on vaikea nukkua, kun keskivartalon ympärillä on tiukka resori, vaikka löysään sitä mahdollisimman paljon.
Kaiken kaikkiaan oloni on sellainen, että luulenpa pääseväni muun perheen mukana ensi viikolla Åreen. Laskettelemaan en taida uskaltaa, mutta onhan lumisessa maisemassa kaunista kävelläkin. Ja olen minä sen verran rebel, että pakkaan omatkin sukset mukaan. Minulla on jälkitarkastus kotiinpaluupäivänä eli maanantaina 26.2. Ei kai se ihan mahdotonta ole, että perjantaina tai lauantaina tunnen itseni jo valmiiksi laskemaan - Valle's Ski Adventure tai Björnlandet saattaisivat olla minulle sopivia kohteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti