Viikko CEFistä ja olo alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliksi. Vaikka vielä iskee välillä sellainen heikotus, johon ei auta kuin sipsipussin pohjiaan myöten nuoleminen. CEFejä seuraava turvotuskaan ei ole kokonaan hävinnyt, mutta joka päivä ruoansulatus toimii hieman eilistä paremmin ja tälläkin rintamalla päästään lähemmäs tavoitetilaa.
Juuri nyt ei tee mieli ajatella, että parin viikon päästä on vielä yksi kerta jäljellä, mutta kun se kuitenkin mieleen ajoittain tulee, voi kuitenkin iloita siitä, että se on viimeinen kerta! Internetistä luin, että itsensä kannattaa palkita jokaisen sytostaattihoitokerran jälkeen. Doketakselikerrat menivät minulla niin helposti, että aloitin perinteen vasta CEFeistä. Ensimmäisellä kerralla otin käyttöön uudet puhelimenkuoret. Toinen kerta vaati jotakin vähän enemmän, joten tilasin itselleni netistä kengät, joista olen haaveillut jo pari vuotta. (Ei ole Louboutinit, vaan ihan vaan Vagabondin tennarit.) Mitähän sitä sitten viimeisen kerran jälkeen tekisi/hankkisi? Tarvitsisin (=haluaisin) uuden laukun töihin. Ehkä (Louis Vuittonin?) semmoisen voisin ostaa?
Työt ovat muutenkin pyörineet mielessä viime päivinä. Ärsyttävää, kun tässä kuitenkin on vielä kuukausi lomaa jäljellä. Mieli varautuu etukäteen siihen, että syksy tulee olemaan rankka uusine työkuvioineen ja sairauslomineen. Tai sanotaan, että syksyn ensimmäiset 1,5 viikkoa tulevat olemaan rankat. Sain uuden leikkausajan, joka on 22.8. Sitten pitäisi jäädä sairastamaan. Ajattelin pärjätä kolmella viikolla, koska syyskuun puolessavälissä olen menossa mielenkiintoiseen seminaariin Tallinnaan. Vähän hurjalta kuulostaa, mutta pitää toivoa, että mielekkäät uudet hommat antavat virtaa syksyn tiukkoihin aikatauluihin.
Uusi laukku ilman muuta!
VastaaPoista