torstai 18. helmikuuta 2016

Vauhdilla mennään

Lasken päiviä: nyt minulla on ollut rintasyöpä jo viikon, puoli vuorokautta ylikin. Oikeasti en ehdi juurikaan miettiä koko asiaa. Teen töitä, huolehdin suurperheestä, järjestän hiihtolomaa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa saatan päästää asian kunnolla ajatuksiini. Jos jaksan. Aika monena iltana olen nuokkunut jo telkkarin edessä, mutta jos ruvetaan miehen kanssa juttelemaan, uni viipyy kauemmin. Viime yönä heräsin aamuyöstä kaksi kertaa pyöriskelemään. Molemmilla kerroilla näin painajaista, jossa lapset katosivat matkalla. Sellaiset 4- ja 6-vuotiaat lapset, jollaisia minulla ei enää ole. Unissa mieskin oli se, jota enää ei ole. Selvästi alitajunta käsittelee menettämisen mahdollisuutta.

Työpäivien aikana hätkähtelen vain kun puhelin soi. Olin maanantaina magneettikuvauksessa,ja pelkään soittoa, jossa kerrotaan löydöksistä, jotka vaativat lisätutkimuksia. Jos sellaista ei tule, menen lääkärille heti hiihtolomareissun jälkeen 29.2. ja leikkaus on perjantaina 4.3.  Minä ehdin hädin tuskin saada työt sellaiseen kuosiin, että pystyn jäämään sairaslomalle.

Rintasyöpävakuutuksia kaupitellaan usein sillä perusteella, että pääsee lääkäriin ja hoitoihin mahdollisimman nopeasti. Tähän mennessä vauhti on kyllä ollut niin nopea, etten usko, että sitä olisi yksityisellä puolellakaan ylitetty. Minulla on myös muuten suuri luottamus HUSiin. Rintasyöpä on kuitenkin kaikkein tutkituin syöpä ja sen hoito Suomessa laadukasta. Ihan tilastollisesti tarkasteltuna sanoisin myös, että minun ennusteeni on varsin hyvä. En osaa ottaa tästä suurta stressiä.

Elän päivä kerrallaan ja katson mitä tuleman pitää. Ehkä leikkauksen jälkeen on toisenlaiset fiilikset, kun tiedän, että se kasvain on patologin pöydällä ja siitä voi jo jotakin konkreettista sanoa. Toki siinä vaiheessa tuntuu varmaan myös todellisemmalta se, että kevään aikana saan mitä luultavimmin  jatkohoitoja. Sitten on myös kaksi kokonaista viikkoa aikaa ajatella.

Mutta toisaalta, tässä puhutaan nyt minusta. Netflixissä on paljon elokuvia, joita en ole nähnyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti