Paluu "arkeen"

Terveisiä Ruotsista! Hiihtolomaviikko kului nopeasti ja fiilis oli hyvä koko viikon ajan. Ihan loppuviikosta aloin miettiä, että pitää laskea vähän varovaisemmin, koska murtuneella jalalla ei taida päästä leikkaukseen. Öisinkin mietin välillä asiaa, mutta ei se kuitenkaan yöunia vienyt.

Tänä aamuna laiva saapui Turkuun 7.35, minä juoksin junaan joka lähti 7.42, saavuin Helsinkiin 10.00 ja puoli yhdeltätoista olin Kirugisen sairaalan rintarauhaskirurgisessa yksikössä. Aika suoritus, sanon minä, ja sanonpa myös, että ei mikään ihme, ettei tällaisessa tahdissa ehdi kamalasti miettiä tai velloa itsesäälissä.

Tähän asti olen ajatellut, että ei tämä ole iso juttu. Mantelinkokoinen pala napsaistaan minun isommasta tissistäni pois. Eihän se edes näy ulospäin kuin arpena! Tarkkaavainen lukija huomasi varmaan perfektin. Tänään on jo vähän tuntunut siltä, että ei tämä ihan niin pieni juttu olekaan. Aika lailla käynnin aluksi kirurgi totesi, että tässä voisi olla kokopoiston paikka. Minä ihan että mitä mitä mitä! Magneettikuvassa alue, joka ei ole normaalia rintarauhaskudosta, oli huomattavasti löytynyttä kyhmyä suurempi. Siis itse asiassa tosi iso, jopa 10 cm yhteen suuntaan. 

Kirurgi konsultoi toista, ja loppuviimein päädyimme sellaiseen lopputulokseen, että aloitetaan osapoistolla ja katsotaan, riittääkö se. Joka tapauksessa rinnoista tulee aivan erikokoiset. Tai olisi tuon toisenkin voinut korjata saman tien, mutta järkeilin, että parempi ensin katsoa, mitä toisesta tulee, ennen kuin alkaa säätämään toisen kanssa. Tämä säätäminen tapahtuu kuitenkin vasta syksyllä. 

Tässä on vähän sulattelemista. Perjantaina lähtee (yli?) puolet tissistä, enkä tiedä, minkä näköisenä herään nukutuksesta. Itse asiassa annoin luvan, että jos siltä näyttää, saa tehdä kokopoistonkin. 

Mutta onhan tässä kokonaista kolme viikkoa aikaa sitten sairaslomalla sulatella ja toipua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tänään olen ollut hiihtoloman jatkolla palkattomalla vapaalla, mutta itse asiassa olen tehnyt töitä monta tuntia ja valmistellut poissaoloani. Huomenna ja ylihuomenna ajattelin näyttää naamaani töissä ja hoitaa viimeiset hommat kuntoon. 

Torstaina käyn vartijaimusolmuketutkimuksessa ja perjantaiaamuna se on menoa. Jännittää, joo, mutta enemmän olen tässä vaiheessa utelias. Mitenhän tämä etenee? Tai: mitä ihmettä tästä vielä voi tulla?