Torstaiaamuna sain viimeisen CEFin. Viimeisen kerran kunniaksi vein Syöpiksen 4. kerroksen henkilökunnalle (Ikävä tulee ihanaa omahoitajaani, jolla on vuosien varrelta ihan mieletön tietovaranto kerättynä kaikesta hoitoihin liittyvästä!) ison lahjakassillisen kahvitaukoherkkuja - ja sain itselleni vastalahjaksi ihan helvetinmoisen olon. Tämä oli kaikista sytostaattikerroista ehdottomasti kamalin! Paha olo yllätti jo tiputuksen aikana. Meni se onneksi sitten hetkeksi ohikin, mutta palasi taas iltapäivällä. Illalla voin niin huonosti, että otin ekstrakortisonia ja isoimmat mahdolliset pahoinvointilääkeannokset, mutta siitäkin huolimatta sarjaoksensin kahteen otteeseen ja lähinnä vain koomailin sängyssä. Unta onneksi riitti, ja perjantaiaamuun heräsin jo suht normaalissa pahoinvoinnissa, jota voi hallita lääkkeillä, kokiksella, sipseillä yms.
Tämän jälkeen olen siis laukkuni niin ansainnut! Tai olisin, jos en olisi jo etukäteen palkinnut itseäni sohvalla. Sen hinnalla olisi saanut yhden tosi hienon laukun tai viisikymmentä laukkua siitä hintaluokasta, jota olin ajatellut. Toisaalta sain siitä erittäin hyvin alennusta ja sitä paitsi se on koko perheen sohva ja pitkän ajan sijoitus... Zalando, en ole unohtanut sinua.
Nyt minä sitten vain keskityn lomailuun. Tänään esikoiseni viettää 13-vuotissynttäreitä, joten minun pitää viettää päivä sukulaisten seurassa, mutta teini osaa jo onneksi itse hoitaa tarjoilupuolen. Minä voin keskittyä puolivuotiaan pikkuvieraan viihdyttämiseen, kun siinä saa maata lattialla. Juhlien jälkeen pakkaan lapset isovanhempien kyytiin ja lähetän maaseudun rauhaan - siinä tulee kummasti rauhaa tänne kaupunkiasuntoonkin! Seuraan kyllä perässä, kun pahoinvointi kunnolla hellittää. Ja palaan kotiin vasta elokuun ensimmäisellä viikolla, koska sitten on taas palattava syöpäarkeen: peräkkäisinä päivinä on sydämen gammakuvaus, TT-kuvaus ja fysioterapia sekä uusintaleikkauksen suunnittelu.
En ehkä edes muistaisi olevani vakavasti sairas, jos ei olisi näitä erilaisia tutkimuksia ja vastaanottokäyntejä. En osaa esimerkiksi huolestua limakalvojen ohenemisesta tai auringonpolttamista. Niitähän juuri luvattiinkin tulevaksi, joten otan vastaan kaiken mitä annetaan ja annan oireidenmukaista hoitoa. Tottahan suun kurlaaminen kahdesti päivässä rypsiöljyllä alkaa kolmen kuukauden jälkeen suoraan sanottuna vituttaa, mutta ei tämä ikuisesti jatku - ei enää kuin muutaman viikon!
Silmätkin rupesivat viime viikolla vuotamaan, mutta silmätipoilla siitäkin selvitään. Vaikka minä en kyllä selviä niiden laitosta. Homma hoituu niin, että asetun sohvalle selälleen ja annan miehen tipauttaa. Ensimmäisen silman jälkeen pidetään tauko, koska räpsyttelen ja kiroilen. Toisen silmän jälkeen sanon nöyrästi kiitos ja toivotan tippapullon alimpaan helvettiin kunnes seuraavan kerran kohdataan. Ja mehän kohdataan, 1-3 kertaa päivässä.
Suolentoimintaa (ts. toimimattomuutta) olen ehkä eniten kironnut kaikista ongelmistani. (Säästin tämän viimeiseksi, joten lopeta lukeminen, jos ei kiinnosta!) Ihan ensimmäisen syton jälkeenhän minut yllätti hirveä ripuli (töissä). Sitäkin olen kaivannut nyt, kun homma on mennyt ihan päinvastaiseen suuntaan. Mutta nyt minulla on toimiva ruokavaliovinkki, joka ainakin minulla päihittää luumut, Levolacit ja Laxoberonit mennen tullen. Tämän vikan syton jälkeen halusin Arnoldsiin lounaalle, koska siellä on hyvät bagelit, ja varsinkin silloin, kun ne tehdään seeds-sämpylään. Sen sämpylän rakenne on jotakin sellaista, että ainakin meikäläisen suoli saa kertaheitolla täydellisen detoxin - mutta ihan normaaliin tahtiin eikä yllättäen. (Sen sijaan se kinuskidonitsi, jonka vedin bagelin päälle, ei ehkä ollut ihan järkevä loppuillan pahoinvointia ajatellen.)
perjantai 22. heinäkuuta 2016
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
Hommat etenee
Viikko CEFistä ja olo alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliksi. Vaikka vielä iskee välillä sellainen heikotus, johon ei auta kuin sipsipussin pohjiaan myöten nuoleminen. CEFejä seuraava turvotuskaan ei ole kokonaan hävinnyt, mutta joka päivä ruoansulatus toimii hieman eilistä paremmin ja tälläkin rintamalla päästään lähemmäs tavoitetilaa.
Juuri nyt ei tee mieli ajatella, että parin viikon päästä on vielä yksi kerta jäljellä, mutta kun se kuitenkin mieleen ajoittain tulee, voi kuitenkin iloita siitä, että se on viimeinen kerta! Internetistä luin, että itsensä kannattaa palkita jokaisen sytostaattihoitokerran jälkeen. Doketakselikerrat menivät minulla niin helposti, että aloitin perinteen vasta CEFeistä. Ensimmäisellä kerralla otin käyttöön uudet puhelimenkuoret. Toinen kerta vaati jotakin vähän enemmän, joten tilasin itselleni netistä kengät, joista olen haaveillut jo pari vuotta. (Ei ole Louboutinit, vaan ihan vaan Vagabondin tennarit.) Mitähän sitä sitten viimeisen kerran jälkeen tekisi/hankkisi? Tarvitsisin (=haluaisin) uuden laukun töihin. Ehkä (Louis Vuittonin?) semmoisen voisin ostaa?
Työt ovat muutenkin pyörineet mielessä viime päivinä. Ärsyttävää, kun tässä kuitenkin on vielä kuukausi lomaa jäljellä. Mieli varautuu etukäteen siihen, että syksy tulee olemaan rankka uusine työkuvioineen ja sairauslomineen. Tai sanotaan, että syksyn ensimmäiset 1,5 viikkoa tulevat olemaan rankat. Sain uuden leikkausajan, joka on 22.8. Sitten pitäisi jäädä sairastamaan. Ajattelin pärjätä kolmella viikolla, koska syyskuun puolessavälissä olen menossa mielenkiintoiseen seminaariin Tallinnaan. Vähän hurjalta kuulostaa, mutta pitää toivoa, että mielekkäät uudet hommat antavat virtaa syksyn tiukkoihin aikatauluihin.
Juuri nyt ei tee mieli ajatella, että parin viikon päästä on vielä yksi kerta jäljellä, mutta kun se kuitenkin mieleen ajoittain tulee, voi kuitenkin iloita siitä, että se on viimeinen kerta! Internetistä luin, että itsensä kannattaa palkita jokaisen sytostaattihoitokerran jälkeen. Doketakselikerrat menivät minulla niin helposti, että aloitin perinteen vasta CEFeistä. Ensimmäisellä kerralla otin käyttöön uudet puhelimenkuoret. Toinen kerta vaati jotakin vähän enemmän, joten tilasin itselleni netistä kengät, joista olen haaveillut jo pari vuotta. (Ei ole Louboutinit, vaan ihan vaan Vagabondin tennarit.) Mitähän sitä sitten viimeisen kerran jälkeen tekisi/hankkisi? Tarvitsisin (=haluaisin) uuden laukun töihin. Ehkä (Louis Vuittonin?) semmoisen voisin ostaa?
Työt ovat muutenkin pyörineet mielessä viime päivinä. Ärsyttävää, kun tässä kuitenkin on vielä kuukausi lomaa jäljellä. Mieli varautuu etukäteen siihen, että syksy tulee olemaan rankka uusine työkuvioineen ja sairauslomineen. Tai sanotaan, että syksyn ensimmäiset 1,5 viikkoa tulevat olemaan rankat. Sain uuden leikkausajan, joka on 22.8. Sitten pitäisi jäädä sairastamaan. Ajattelin pärjätä kolmella viikolla, koska syyskuun puolessavälissä olen menossa mielenkiintoiseen seminaariin Tallinnaan. Vähän hurjalta kuulostaa, mutta pitää toivoa, että mielekkäät uudet hommat antavat virtaa syksyn tiukkoihin aikatauluihin.
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Syövästä voi selviytyä - vaihtoehtohoidoillakin
Ennen juhannusta luin myös Kelly A. Turnerin kirjan Syövästä voi selviytyä - yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen. Turner on amerikkalainen integratiiviseen onkologiaan perehtynyt tutkija. Suomeksi: kirja esittelee vaihtoehtohoitoja.
En ole luonteeltani mikään huuhaahuilija. En juo pakurikääpäteetä enkä laita vihersmoothieihini spirulinaa. Kurkumateetä opettelin keväällä juomaan, mutta jopa vaniljalla ja rooiboksella maustettuna se alkaa olla minun makumaailmani äärirajoilla.
Silti Turnerin kirjassa on paljon pointteja, joita ei kannata aliarvioida. Yhdeksän polkua ovat suurimmaksi osaksi ihan järkeenkäyviä. Niihin hän on päätynyt haastattelemalla satoja ihmisiä, joiden vakava syöpä on vastoin odotuksia parantunut. Kaikki yhdeksän kohtaa tulevat jokaisessa haastattelussa esiin, vaikka niillä erilaisia painotuksia onkin.
1. Muuta ruokavaliosi perinpohjin
Tämähän on ihan fiksua. Valkoinen sokeri ja käsitelty vehnä eivät palvele kuin herkkuhimoja (ja siksi en ole toistaiseksi poistamassa niitä ruokavaliosta, mutta vähentää haluan kyllä). Kasvisten lisääminen lisää kuidun, vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Turnerin mukaan lihaa ja viiniä kannattaa vähentää, ja vaikka tästä on toisenlaistakin mielipidettä, kohtuudessa kannattanee pysyä. Turner suosittelee myös maitotuotteiden poistamista ruokavaliosta ja juomaveden suodattamista. Suomessa en ehkä lähtisi kumpaakaan, mutta Jenkkilässä nämäkin voivat olla ihan hyviä ideoita.
2. Ota vastuu omasta terveydestäsi
No kyllä! Totta kai pitää tuntea, että homma on itsellä jonkinlaisessa hanskassa. Jos heittäytyy vain hoitohenkilökunnan armoille ja antaa hoitoputken viedä, putoaa tyhjän päälle, kun se loppuu. Joskus tulee tilanteita, joissa ei välttämättä pysty tuntemaan itseään erityisen aktiiviseksi toimijaksi, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että on hyvä tietää, mitä itselle tapahtuu, minkälaisia lääkkeitä saa ja myös kuulla vaihtoehdoista eri vaiheissa hoitoputkea.
3. Noudata intuitiotasi
Allekirjoitan tämänkin. Niin pitää tehdä, kuin oikealta tuntuu. Levätä, tehdä työtä, turvautua ystäviin, meditoida tai hankkia kaikki lääketieteelliset hoidot. Tärkeää on myös oppia kuuntelemaan sitä, mitä mieli ja keho tarvitsevat.
4. Käytä kasvirohdoksia ja ravintolisiä
Tähän kohtaan suhtaudun kaikkein skeptisimmin. Kyllähän elimistöä voi buustata erilaisilla superfoodeilla (kts. johdanto), mutta kyllä periaatteessa kaikki pitäisi saada oikeanlaisesta ruokavaliosta (siirry kohtaan 1). Mutta jos juuri sinun intuitiosi sanoo, että nyt olisi homeopatian paikka, en kiellä. Minun ei sano. Ikinä.
5. Vapauta tukahdetut tunteet
Nyt lipsahdetaan hetkeksi huuhaan puolelle, mutta kyllä nykylääketiedekin jo muistaa, että ihminen on sekä keho että mieli, ja toinen voi vaikuttaa toiseen. Stressin yms. vaikutusta syöpään on jonkin verran tutkittu (mutta nyt minulla ei ole esittää linkkiä yhteenkään tutkimukseen). Suoraa syy-seuraussuhdetta ei ole voitu todentaa, mutta sen sijaan se on todettu, että liian vähäinen uni lisää elimistön tulehdustiloja, jotka voivat edesauttaa syöpää.
Omien tunteiden tutkiskelusta on luultavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Se auttaa laittamaan erilaiset asiat elämässä oikeaan tärkeysjärjestykseen ja hankkiutumaan eroon turhista taakoista.
Vaikka kyllä minua vähän rupesi mietityttämään, voisiko ihmisen elimistössä oikeasti kiertää energiaa, jonka tukkeutuminen aiheuttaisi häiriöitä solutasolla. Tosin en tiedä, onko minun rintasyöpäni nyt sydänchakran tukkeutumisen vai ylivuodon aiheuttama:
Vaihtoehto 1
Mies tunnistaisi varmasti minut tästä. Kyllä tämä itsestäkin tutummalta tuntuu kuin tuo vaihtoehto 1. Mutta ei tästä tukkeutumia pitäisi tulla!
(Täältä kopsasin nuo kuvaukset.)
Kieltämättä chakra-teoria sai minut lukemaan ihan uudella tavalla Hesarin artikkelia siitä, että aivosyöpä on yleisempi yliopistotutkijoilla ja -opettajilla kuin muilla pulliaisilla. Selvästi on mennyt kruunuchakra tukkoon ja yhteys omaan henkisyyteen on katkennut. (Pitääkö tähän erikseen merkitä, että oli sarkasmia?)
6. Kehitä myönteisiä tunteita
Totta kai! Positiivisuus ja luottamus selviytymiseen ovat varmasti yksi tärkeimpiä syitä, miksi joku selviää ja toinen ei. Onnea ja iloa kannattaa muutenkin etsiä elämäänsä, niin endorfiinin määrä elimistössä nousee ja stressi vähenee.
7. Ota vastaan ympäristön tuki
Kyllä kiitos, tänne vaan! Apua pitää myös uskaltaa pyytää, koska minun nähdäkseni ihminen on rakennettu niin, että hän haluaa auttaa. Antaminen ja vastaanottaminen ovat kolikon kaksi kääntöpuolta. Elämä on laittanut minut saamapuolella useampaan otteeseen, mutta toivon, että toistaiseksi riittää lesken ropokin (ahaha-ahaha, olipa hyvä ja monitasoinen vitsi!) ja jossain vaiheessa voin jakaa omastani enemmänkin.
8. Syvennä henkisyyttäsi
Voin nyökytellä tällekin, koska henkisyys voi olla muutakin kuin hengellisyyttä tai uskonnollisuutta. Tärkeää on löytää mielen ja kehon tasapaino, ymmärrys siitä, että myös mielen hyvinvointia ja yhteyttä omaan sisimpään tarvitaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
9. Vahvista elämänhaluasi
Kyllä minusta elämälle kannattaa laittaa tavoitteita, vaikka sairastuukin vakavasti. Elämää ei voi laittaa tauolle, vaan ajatella, että nämä asiat minä haluan vielä tehdä/nähdä/elää. Jollekin se voi olla bucket list, jollekin toiselle päätös siitä, että kasvatan lapset aikuiseksi.
Kaiken kaikkiaan ihan fiksuja neuvoja tämä kirja tarjoaa ja amerikkalaiseen tapaan löytyy paljon lähteitä, joihin voi itse tarkemmin perehtyä (oli tarkoituksena sitten lisätiedon hankkiminen tai huuhaan kumoaminen). Sen haluan kyllä tässä sanoa, että en usko, että mitä tahansa syöpää voi parantaa näillä keinoilla. Se kun ei ole aina omissa käsissä, vaikka kuinka kuuntelet intuitiotasi ja otat vastuun omasta parantumisestasi. Toisaalta jos itse saisin nyt diagnoosin, joka antaisi elinaikaa muutaman kuukauden, en tiedä, kuinka suuri olisi motivaationi viettää ne kuukaudet esimerkiksi sytostaattihoidoissa. Mieluummin ehkä kirkossa tai joogameditaatioretriitissä tai kotona perheen ja ystävien keskellä superfoodeja nauttien. (Oikeasti söisin luultavasti ranskalaisia ja suklaata, koska kohta tässä kuitenkin kuollaan, mutta onhan se hyvä tietää vaihtoehdoistakin!)
En ole luonteeltani mikään huuhaahuilija. En juo pakurikääpäteetä enkä laita vihersmoothieihini spirulinaa. Kurkumateetä opettelin keväällä juomaan, mutta jopa vaniljalla ja rooiboksella maustettuna se alkaa olla minun makumaailmani äärirajoilla.
Silti Turnerin kirjassa on paljon pointteja, joita ei kannata aliarvioida. Yhdeksän polkua ovat suurimmaksi osaksi ihan järkeenkäyviä. Niihin hän on päätynyt haastattelemalla satoja ihmisiä, joiden vakava syöpä on vastoin odotuksia parantunut. Kaikki yhdeksän kohtaa tulevat jokaisessa haastattelussa esiin, vaikka niillä erilaisia painotuksia onkin.
1. Muuta ruokavaliosi perinpohjin
Tämähän on ihan fiksua. Valkoinen sokeri ja käsitelty vehnä eivät palvele kuin herkkuhimoja (ja siksi en ole toistaiseksi poistamassa niitä ruokavaliosta, mutta vähentää haluan kyllä). Kasvisten lisääminen lisää kuidun, vitamiinien ja hivenaineiden saantia. Turnerin mukaan lihaa ja viiniä kannattaa vähentää, ja vaikka tästä on toisenlaistakin mielipidettä, kohtuudessa kannattanee pysyä. Turner suosittelee myös maitotuotteiden poistamista ruokavaliosta ja juomaveden suodattamista. Suomessa en ehkä lähtisi kumpaakaan, mutta Jenkkilässä nämäkin voivat olla ihan hyviä ideoita.
2. Ota vastuu omasta terveydestäsi
No kyllä! Totta kai pitää tuntea, että homma on itsellä jonkinlaisessa hanskassa. Jos heittäytyy vain hoitohenkilökunnan armoille ja antaa hoitoputken viedä, putoaa tyhjän päälle, kun se loppuu. Joskus tulee tilanteita, joissa ei välttämättä pysty tuntemaan itseään erityisen aktiiviseksi toimijaksi, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että on hyvä tietää, mitä itselle tapahtuu, minkälaisia lääkkeitä saa ja myös kuulla vaihtoehdoista eri vaiheissa hoitoputkea.
3. Noudata intuitiotasi
Allekirjoitan tämänkin. Niin pitää tehdä, kuin oikealta tuntuu. Levätä, tehdä työtä, turvautua ystäviin, meditoida tai hankkia kaikki lääketieteelliset hoidot. Tärkeää on myös oppia kuuntelemaan sitä, mitä mieli ja keho tarvitsevat.
4. Käytä kasvirohdoksia ja ravintolisiä
Tähän kohtaan suhtaudun kaikkein skeptisimmin. Kyllähän elimistöä voi buustata erilaisilla superfoodeilla (kts. johdanto), mutta kyllä periaatteessa kaikki pitäisi saada oikeanlaisesta ruokavaliosta (siirry kohtaan 1). Mutta jos juuri sinun intuitiosi sanoo, että nyt olisi homeopatian paikka, en kiellä. Minun ei sano. Ikinä.
5. Vapauta tukahdetut tunteet
Nyt lipsahdetaan hetkeksi huuhaan puolelle, mutta kyllä nykylääketiedekin jo muistaa, että ihminen on sekä keho että mieli, ja toinen voi vaikuttaa toiseen. Stressin yms. vaikutusta syöpään on jonkin verran tutkittu (mutta nyt minulla ei ole esittää linkkiä yhteenkään tutkimukseen). Suoraa syy-seuraussuhdetta ei ole voitu todentaa, mutta sen sijaan se on todettu, että liian vähäinen uni lisää elimistön tulehdustiloja, jotka voivat edesauttaa syöpää.
Omien tunteiden tutkiskelusta on luultavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Se auttaa laittamaan erilaiset asiat elämässä oikeaan tärkeysjärjestykseen ja hankkiutumaan eroon turhista taakoista.
Vaikka kyllä minua vähän rupesi mietityttämään, voisiko ihmisen elimistössä oikeasti kiertää energiaa, jonka tukkeutuminen aiheuttaisi häiriöitä solutasolla. Tosin en tiedä, onko minun rintasyöpäni nyt sydänchakran tukkeutumisen vai ylivuodon aiheuttama:
Vaihtoehto 1
Kehittymätön ja tukkeutunut neljäs chakra aiheuttaa kyvyttömyyttä tuntea ja ymmärtää omia tunteita, sekä havaita ja ymmärtää muiden ihmisten tunteita. Kadotat silloin kyvyn myös ottaa vastaan rakkautta ja rakastaa. Tämä on yhteyden kadottamista tunteisiin ja empatiaan.
Hmm, en oikein tunnista itseäni, paitsi ehkä ajoittaisesta kyvyttömyydestä omien tai muiden tunteiden ymmärtämisessä, mutta pitäisin sitä silti ihan normaalivaihtelun rajoihin asettuvana.
Vaihtoehto 2
Ylitoiminta aiheuttaa tunteiden ailahtelujen mukaan elämistä, jossa tunteen vaihtuessasi myös itsesi ja suhtautumistapasi vaihtuvat. Voimakkaat tunteet aiheuttavat itsehallinnan menetyksen. Yliherkkyys muiden tunteille, ja sairaalloinen itsensä uhraaminen muiden hyväksi ovat myös chakran tasapainottomuuden merkkejä.Mies tunnistaisi varmasti minut tästä. Kyllä tämä itsestäkin tutummalta tuntuu kuin tuo vaihtoehto 1. Mutta ei tästä tukkeutumia pitäisi tulla!
(Täältä kopsasin nuo kuvaukset.)
Kieltämättä chakra-teoria sai minut lukemaan ihan uudella tavalla Hesarin artikkelia siitä, että aivosyöpä on yleisempi yliopistotutkijoilla ja -opettajilla kuin muilla pulliaisilla. Selvästi on mennyt kruunuchakra tukkoon ja yhteys omaan henkisyyteen on katkennut. (Pitääkö tähän erikseen merkitä, että oli sarkasmia?)
6. Kehitä myönteisiä tunteita
Totta kai! Positiivisuus ja luottamus selviytymiseen ovat varmasti yksi tärkeimpiä syitä, miksi joku selviää ja toinen ei. Onnea ja iloa kannattaa muutenkin etsiä elämäänsä, niin endorfiinin määrä elimistössä nousee ja stressi vähenee.
7. Ota vastaan ympäristön tuki
Kyllä kiitos, tänne vaan! Apua pitää myös uskaltaa pyytää, koska minun nähdäkseni ihminen on rakennettu niin, että hän haluaa auttaa. Antaminen ja vastaanottaminen ovat kolikon kaksi kääntöpuolta. Elämä on laittanut minut saamapuolella useampaan otteeseen, mutta toivon, että toistaiseksi riittää lesken ropokin (ahaha-ahaha, olipa hyvä ja monitasoinen vitsi!) ja jossain vaiheessa voin jakaa omastani enemmänkin.
8. Syvennä henkisyyttäsi
Voin nyökytellä tällekin, koska henkisyys voi olla muutakin kuin hengellisyyttä tai uskonnollisuutta. Tärkeää on löytää mielen ja kehon tasapaino, ymmärrys siitä, että myös mielen hyvinvointia ja yhteyttä omaan sisimpään tarvitaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
9. Vahvista elämänhaluasi
Kyllä minusta elämälle kannattaa laittaa tavoitteita, vaikka sairastuukin vakavasti. Elämää ei voi laittaa tauolle, vaan ajatella, että nämä asiat minä haluan vielä tehdä/nähdä/elää. Jollekin se voi olla bucket list, jollekin toiselle päätös siitä, että kasvatan lapset aikuiseksi.
Kaiken kaikkiaan ihan fiksuja neuvoja tämä kirja tarjoaa ja amerikkalaiseen tapaan löytyy paljon lähteitä, joihin voi itse tarkemmin perehtyä (oli tarkoituksena sitten lisätiedon hankkiminen tai huuhaan kumoaminen). Sen haluan kyllä tässä sanoa, että en usko, että mitä tahansa syöpää voi parantaa näillä keinoilla. Se kun ei ole aina omissa käsissä, vaikka kuinka kuuntelet intuitiotasi ja otat vastuun omasta parantumisestasi. Toisaalta jos itse saisin nyt diagnoosin, joka antaisi elinaikaa muutaman kuukauden, en tiedä, kuinka suuri olisi motivaationi viettää ne kuukaudet esimerkiksi sytostaattihoidoissa. Mieluummin ehkä kirkossa tai joogameditaatioretriitissä tai kotona perheen ja ystävien keskellä superfoodeja nauttien. (Oikeasti söisin luultavasti ranskalaisia ja suklaata, koska kohta tässä kuitenkin kuollaan, mutta onhan se hyvä tietää vaihtoehdoistakin!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)